Suomessa asuvilla on lähtökohtaisesti oikeus kulkea mihin haluavat. Tämän oikeuden toteutuminen vaatii kuitenkin toimia myös yhteiskunnalta, jotta teknisesti olemassa olevasta mahdollisuudesta tulee todellinen vaihtoehto kaikille varallisuudesta ja muista valmiuksista riippumatta. Julkinen liikenne on varsinkin Turun kaltaisissa suurissa ja kasvavissa kaupungeissa tärkeä väline tämän vaihtoehdon synnyttämisessä ja ylläpitämisessä.
Vaikka julkista liikennettä ei tulisikaan nähdä ainoastaan vähävaraisille ja liikuntarajoitteisille tarkoitettuna toissijaisena vaihtoehtona, jota käytetään ainoastaan silloin, kun ensisijaisena pidetty vaihtoehto eli autoilu ei ole käytettävissä, sen kehittäminen auttaa erityisesti näitä ihmisryhmiä pysymään kiinni yhteiskunnassa. Se tasoittaa pehmentävänä tekijänä tulo- ja toimintaeroja siten, että useammalla on mahdollisuus liikkumiseen, yhteiskuntaan osallistumiseen ja oman asemansa parantamiseen omalla toiminnallaan.
Aikaisempien poliittisten valintojen vuoksi kehittynyt autoilukeskeisyys, joka sitoo monet autoiluun omasta halustaan riippumatta, rakentaa väistämättä maksumuurin, jonka lävitse pääsee ainoastaan autoiluun riittävillä varoilla. Julkinen liikenne auttaa kiertämään tätä ongelmaa, ja myös matalatuloiset pääsevät lääkärille, töihin, opiskelemaan ja muille asioille pidempienkin matkojen päähän. Linja-autot (ja myöhemmin toivottavasti raitiovaunut) ovat julkinen palvelu siinä missä kirjastot, terveydenhuolto ja koulutus.
Puhuttaessa esimerkiksi vanhusten liikkumisenmahdollisuuksista julkinen liikenne on tärkeässä asemassa, sillä vanhuksilla ei välttämättä ole kykyä tai varaa ajaa omalla autolla. Varojen puutteen vuoksi myöskään taksimatkat kauppaan, sosialisoimaan tai muualle eivät ole mahdollisia. Voimat saattaisivat riittää kävelemään pysäkille ja pysäkiltä kohteeseen, mutta ne eivät riitäkään asioidenhoitamispaikalle kulkemiseen kävellen tai pyörällä.
Mielestäni olisi keskityttävä liikennejärjestelmätason parannuksiin, kuten vuoroväleihin, reittiverkkoihin ja lippumaksujen kohtuullistamiseen eikä sen korostamiseen, että julkiseen liikenteeseen nojautuvien olisi tunnettava kiitollisuutta siitä, että he ylipäänsä pääsevät jotenkuten määränpäähänsä. Kiitollisuusvaatimus estää pohtimasta järjestelmän kohentamista, joka auttaa myös muita kuin vähävaraisia, vanhuksia ja liikuntarajoitteisia. Lopulta liikkuminen on perusoikeus, ei autolla liikkuminen.
Atte-Ville Makkonen
kuntavaaliehdokas 328 (Turku)
kääntäjä, FM
