Hallituksen politiikka oli luomassa toivottomuutta ja aivan liian monet tunsivat tulevat seuraukset viestejä kirjoittaessaan.
Isommassa kuvassa oli jo silloin selvää, että Orpon hallitus ohjelmineen käänsi suomalaisen sosiaalipolitiikan suunnan. Kun toimeentuloa ja turvaverkkoja päätettiin tuolla volyymilla nakertaa, ei moneen kotiin juuri valoa tai toivoa pilkahda.
Hallituksen leikkaukset asumistukeen, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen ovat olleet historiallisen suuria. Valittujen toimien taustalla näyttää olevan ikiaikainen oikeistolainen ajatus siitä, että ihmisen toimeentulon heikentäminen tarpeeksi rajusti kyllä johtaisi työllistymiseen ja säästöihin. Samankaltaista oikeistolaista politiikka on harrastettu kunnissakin – veronkorotusten sijaa on haluttu aina sopeuttaa milloin mistäkin.
Epäoikeudenmukaisuuden mittari menee punaiselle siitä faktasta, että hallituksen toimet ovat osuneet ankarimmin kahteen pienimpään tuloluokkaan. Esimerkiksi opiskelijat ovat yksi eniten näistä leikkauksista kärsivä ryhmä, pelkästään Turussa korkeakouluopiskelijoita on 40 000. Myös pienituloisia työssäkäyviä rangaistaan toimeentulon heikennyksillä, kun taas ministereille jää enemmän käteen veronalennusten jälkeen. Toimet osuvat Turkuun, jossa pienituloisuusaste on verrattain korkea.
Oma lukunsa on hallituksen sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuva giljotiini, jolla kostetaan edellisen hallituksen olemassaoloa. Palveluista leikataan ja sairaaloiden toimintoja ajetaan alas. Hyvinvointialueille ei anneta armoa, vaan niiden on säästettävä, vaikka se vain syventäisi ongelmia ja haasteita. Missään on hyvin vähän järkeä ja reilua ei ole juuri mikään. Tämä kannattaa aluevaaleissa äänestäessä muistaa.
Hallituksen politiikka ei tunnista tai välitä tekojensa seurauksista. Sosiaalipolitiikan uusi suunta asettaa kunnat vaikeaan paikkaan ja luo pudotuspelin, jossa yhä useampi, joka ei löydä paikkaansa työelämästä tai pääse palveluiden pariin, tippuu kyydistä. Kasvava köyhyys ja pahoinvointi pitää huolen siitä, että paine ja menot kuntien sekä hyvinvointialueiden palveluissa ja toimeentulotuessa kasvavat. Kun yhtälöön ynnätään vielä leikkaukset järjestöiltä, liikunnasta, kulttuurista ja nuorisotyöstä, joutuvat kunnat raapimaan päätään toden teolla.
Oikeistohallituksen linja on rajussa ristiriidassa suomalaisen hyvinvointivaltion perusajatuksen kanssa. Usein on toisteltu, että ”ketään ei jätetä”, mutta nyt nähtävä sosiaalipoliittinen suunnanmuutos tarkoittaa yhteiskunnan heikoimpien hylkäämistä. Valinta on moraaliton.
Siksi näissä vaaleissa on kyse vastavoimasta ja muutoksesta. Tarvitaan mielikuvitusta ja visioita siitä, että miten yhteiskunta voi olla tämän jälkeen taas parempi ja mitä se vaatii kunnilta. Tunnelma kentällä on selvä: ihmiset kaipaavat vaihtoehtoja, toivoa. Siksi on taisteltava vallasta kovempaa kuin koskaan.
Hyvinvointivaltion pelastaminen alkaa näistä vaaleista, eikä vasta vuoden 2027 eduskuntavaaleista. Hyvinvointivaltion pelastaminen alkaa kunnista, joissa voidaan tehdä päätöksiä koulutuksen, kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön, kotouttamisen ja tasa-arvon puolesta. Turku voi toimia toisin.
Vuoden 2023 joulukuussa luettuja kertomuksia meidän ei kannata unohtaa, vaan ne pitää hiljalleen muuttaa. 13. huhtikuuta on hyvä päivä aloittaa. Vasemmistoliitolla on tässä merkittävä rooli – me haluamme tarjota toivoa.
Timo Furuholm
kuntavaaliehdokas 287 (Turku), aluevaaliehdokas 2550 (Varsinais-Suomi)
kansanedustaja
