Kirjoittaja: Atte-Ville Makkonen, Uusi Päivä
Tervetuloa haastatteluun, Li. Olet työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja Euroopan parlamentissa. Millaisia vaikutusmahdollisuuksia puheenjohtajalla on verrattuna parlamentin tavalliseen jäseneen?
Suurimmat erot liittyvät siihen, että valiokunnan puheenjohtaja osallistuu kaikkiin trilogeihin eli lainsäädännöstä käytäviin neuvotteluihin jäsenmaiden ja komission kanssa. Puheenjohtaja voi olla suuressakin roolissa siinä, minkälaisia kompromissiratkaisuja esitetään, koska hän on tavallaan yhtenä neuvottelevana osapuolena.
Valiokunnan puheenjohtaja käsittelee paljon myös parlamentin sisäisiä asioita eli parlamentin työskentelytapoja ja niihin liittyviä linjauksia. Ja aika paljon asiaa, joka on minusta eurooppalaisen kansanvallan kannalta tärkeää ja liittyy esimerkiksi parlamentin sekä komission ja neuvoston välisiin suhteisiin. Hän voi myös yrittää lobata parlamentin kantoja komissiolle, joten hänellä on epävirallisia vallankäyttömahdollisuuksia.
Mitä valiokunnassasi on käsitelty tänä keväänä?
Tärkeimpänä EU:n seuraavaa monivuotista budjettia ja sen vaikutusta sosiaalirahoitukseen. EU:lla ei ole vahvaa toimivaltaa sosiaalipolitiikassa, joten sillä puolella ei tehdä lainsäädäntöä eikä suoraan määritetä esimerkiksi sosiaaliturvaa tai eläkkeitä. Budjetista saatavalla sosiaalialan rahoituksella on kuitenkin suuri merkitys, kun asioita, kuten työelämävalmiuksien parantamista ja osaamisen päivittämistä, voidaan edistää sen avulla.
Näetkö saaneesi jonkin hyvän muutoksen aikaan?
Uudistimme eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa lainsäädäntöä, ja sain omasta kynästäni asioita viimeiseen ratkaisuun.
Oikeistolaiset voimat ovat tällä vaalikaudella vahvoilla parlamentissa ja neuvostossa sekä komissaareina. Millaiseksi arvioit politiikan suuntauksen?
Pohjoismaissa vasemmistolla oli hyvät vaalitulokset europarlamenttivaaleissa, mutta suuntaus ei heijastunut muuhun Eurooppaan. Kyllä tämä voimasuhde on näkynyt ja tarkoittanut esimerkiksi työllisyys- ja sosiaalipuolella sitä, että on vaikea tehdä uusia aloitteita. Hirveästi ei ole purettu sääntelyä, mutta myöskään ei ole saatu aikaan mitään kovin kunnianhimoista.
Ilmasto- ja ympäristöpuolella vaikutukset ovat olleet erittäin kielteisiä, kun on avattu ja vesitetty todella paljon keskeistä lainsäädäntöä. Nyt kun on ollut tämä Trumpin Iranissa käymän sodan aiheuttama energiakriisi tapetilla, niin kaikki tähänastinen politiikka näyttäytyy vielä hullumpana. Näemme tällä hetkellä, minkälainen turvallisuuspoliittinen riski vihreän siirtymän ohittaminen on.
Myös esimerkiksi yritysvastuudirektiivin vesittäminen ja neuvottelujen aloittaminen EU:n ulkopuolisista palautuskeskuksista eivät olisi onnistuneet viime kaudella. Ne ovat menneet parlamentissa läpi juurikin perinteisen keskustaoikeiston sekä laita- ja äärioikeiston yhteisäänin.
Onko vasemmiston aihepiirejä päästy edistämään tarpeeksi?
Tässä tilanteessa ei tietenkään, mutta totta kai saamme pieniä voittoja koko ajan. Olemme päättäneet, että juhlistamme jokaista pientäkin saamaamme voittoa. Isossa kuvassa tämä oikeiston liittouma on kyllä tarkoittanut sitä, että on otettu takapakkia monissa kysymyksissä, jotka olisivat meille tärkeitä.
Tavallaan huolestuttavinta on se, että jos miettii teollisuuspolitiikkaa ja vihreää siirtymää, niin tästä vaalikaudesta on tulossa ikään kuin menetetty mahdollisuus. Oikeisto keskittyy niin voimakkaasti ainoastaan sääntelyn purkuun, ja investointien lisäämisessä tai teollisuuspolitiikassa puuttuvat ne isot toimet.
Lisäksi kun kaikkialla muualla maailmassa on meneillään sellaista myllerrystä, jota nyt näemme, niin EU menettää myöskin mahdollisuutensa rakentaa itselleen asemaa maailmanpolitiikassa – äänenä sääntöpohjaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta. Minusta tällainen alistuva suhtautuminen Trumpiin ja kaikkeen hänen toimintaansa on pienentänyt EU:n poliittista roolia verrattuna siihen, mitä se voisi olla.
Tässä on hiljattain perustettu uusi Euroopan vasemmistoliitto (ELA). Onko se parantanut yhteistyötä? Miltä vasemmiston tilanne näyttää jäsenmaiden tasolla?
Yhteistyö on parantunut todella paljon, ja mielestäni kivaa on ollut se, että se on nyt toiminut yhteistyöfoorumina. ELA on tavallaan luonut muodolliset rakenteet uudella tavalla kansainväliselle modernille vasemmistolle.
Yleisesti ottaen vasemmistolla menee Euroopassa vaihtelevasti, ja tällä hetkellä esimerkiksi Pohjoismaissa, Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa on varsin vahvat asemat ja aika vakaa tilanne. Sitten taas Portugalissa, Kreikassa ja Espanjassa on erittäin isoja vaikeuksia, kun tilanteet ovat erilaisia. Joskus vuosien 2015 ja 2016 tienoilla Etelä-Eurooppa oli se alue, missä vasemmisto oli vahvimmillaan.
Osaisitko sitten vielä vapun kunniaksi kokeneena vasemmistolaisena arvioida, miksi Kansainvälisessä lauletaan ”Zorron yöstä”?
Zorron asu on musta ja niin on yökin. Siitä pimeästä yöstä sitten noustaan!
Kiitos haastattelusta ja tästä tärkeästä selvennyksestä!
